Ystävykset poluilla

Ruskan värejä Enontiellä

Aamulla varhain lähdettiin Raisan kanssa kohti Uilon luontopolkua. Viileän yön ansiosta aamusumu oli vaikuttava. Luonto verhoutui vaaleaan usvaan ja järven pinta oli aivan tyyni. Kaksi kuikkaa nautiskeli vielä lämpimästä syksystä. Maiseman kauneus oli mykistävä, jälleen kerran matkatessa nauttimaan Suomen neljästä vuodenajasta, Syksy on mitä parhainta vaellusaikaa,

Alapihan Arboretum

https://www.kontiolahti.fi/blogit/-/blogs/puulajipuistossa-felix-riikosen-kadenjaljissa-alapihan-arboretum

Saimme iloksemme tutustua tähän upeaan puulajipuistoon. Puiston omistaja Helena Seutu esitteli meille koko upean puiston.

Kiitos paljon Helena Seudulle antoisasta esittelystä, varmasti palaamme uudelleen.

Upea asia että tämmöinen hieno puulajipuisto on nyt hyvässä hoidossa. Eri vuodenaikoina varmasti kannattaa käydä vierailulla. Kesällä Helena pitää myös aittakahvilaa pihallaan.

Nyt vaeltamaan kohti Uilon laavua

Auton jätimme Tähtitornin parkkipaikalle ja kiipesimme ensin maisemia ihailemaan ja kyllähän se kannatti. Ruskan loisto oli upea sieltä ylhäältä nähtynä,

Vähän korkeanpaikan kammo meinasti iskeä.

Oho, meinas ihan huimata, kuten kuvasta näkyy, onneksi kaveri piti takinliepeestä kiinni.

Lokakuun 1. päivä ja luonnonkukat vielä kukkii komeasti.

Niin kaunis on tuo koivun runko vasten ruskan värejä.

KOHTI UILON LAAVUA JA NUOTIOTULIA

Reippaasti lähdettiin kohti tuntematonta, sinisiä merkkejä seuraten. Matka taittui yllättävän helposti. Hyvät polut oli kulkea ja nopsasti päästiinkin perille. Raisa tapansa mukaan sytytteli nuotion laavulle. Siivosi myös roskat lattialta ja sitten vaan ryynimakkaran paistoon, kahvin juontiin ja maailmaa samalla parantamaan.

Kyläyhdistys oli kyllä puuhuollon hoitanut täydellä kympillä. Siisti paikka muutenkin ja tilava laavu vaikka isommallekkin porukalle. Jatkettiin vielä Laavulta eteenpäin polun päätepisteeseen. Matkaa kertyi edestakaisin noin 10 km eli sopiva päiväretkikohde.