Mitä mietit? Kysyy vasepuukki joka aamu jos avaan sen. No sitähän mie mietin jotta tänä aamuna kun heräsin ja katsoin ikkunasta ulos, niin ei naurattanut yhtään. Vettä tulee kuin aisaa ja luonto on niin synkän näköinen että positiivisimmankin mielen saa alakuloiseksi. Mutta sitten taas käänsin asian toisinpäin, emme ainakaan kuivuudesta tarvitse kärsiä ja kunhan luonto lämmön ja auringon myötä herää, niin sitten se on taas säpinää. Puiden lehdet puhkeaa salamavauhtia ja luonnonkukat avaavat nuppunsa ja päivä päivältä valostuu, joten en nipota yhtään enää säästä, koska se on ihan pikkujuttu tässä elämässä. Aamun Karjalaisesta luin taas siitä Nepalin surullisesta onnettomuudesta ja heti ajattelin että nyt lopetan sen turhasta narisemisen, kuten säästä. T
Tämä 2015 talvi ja kevät on ollut meillä aika synkän oloista, pidän käsin kirjoitettua päiväkirjaa ja merkkailen sinne säätilat myös ja laskin, että näistä tämän vuoden 120 eletystä päivästä on ollut laskujeni mukaan 18 aurinkoista päivää. Kesää odotellen ja blogia ja vasebuukkia päivitellen, kyllä tämä tästä ilostuu. Kesää kohti ollaan kuitenkin menossa.
Kommentit
Lähetä kommentti