LAKKASUON KUTSU

KELTAINEN KULTA ODOTTAA POIMIJOITA

Kummallinen kutsu näin heinäkuussa saa vipinää jalkoihin. Ensin kerätään ihan vaan vähän. Sitten lehdet ja sosiaalinen media julistaa kunnon lakkasaaliista. Yksi kerta takana lakkasuolla rumuamista hikihatussa takana, toista tekee jo mieli.

Upea kesäinen sää oli myös houkuttimena lähteä uudelleen samalle suolle. Menimme eri kautta, ettei tarvinnut siellä kosteassa suossa tarpoa, vaan mentiin metsän kautta suon toiselle laidalle. Sielläpä ne upeat marjat olivat kaikki kypsiä, joten sormet vaan näppärästi nyppimään varovasti jo niin kovin kypsiä mehukkaita lakkoja. Liekö ikä jo vaikuttaa siihen, että puoli ämpäriä jaksaa ihan hyvin kerätä helteelläkin, toinen puolikas alkaa jo tuntumaan ylivoimaiselta. Onneksi sitä osaa jo tässä iässä helpottaa eikä vaadi itseltään liikoja. Puoli ämpäriä molemmilla on jo hyvä sato. Keskusteltiin Matin kanssa että vuonna 2006 eli 14 vuotta sitten kerättiin samalta suolta 40 kg lakkoja, nyt ei kyllä jaksaisi sellaisia saaliita. Kyllä sitä varmaan jaksaisi, mutta sitten olisi oltava koko päivä ja välillä otettaa ettonnet sammalikossa. Nyt on kuitenkin niin hyvä mieli kun talvella voi smootien sekaan ripsauttaa myös keltaista kultaa. Lakkasuolle ei kannata lähteä ihan hienoimmissa vermeissä, minullakin oli 40v. vanha lenkkipuku ja kunnon hyttyssuoja vielä päällä.

Kotimatkalla pyörähdettiin ihan vaan muistelemassa menneitä Vänskänjärven rannalla kahvitellen. Tavattiin mukava pariskunta siellä ja kun on kyse Pohjois-Karjalaisesta välittömyydestä, niin juttu luisti niin ettei meinattu kotiin muistaa lähteä ollenkaan ja tämä pariskunta pääsi verkon nostoon.